KAHDEN KISSA-IHMISEN TIE NÄYTTELYIDEN SALOIHIN... LILA RUUSUKE VEI MENNESSÄÄN...

Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut minun tai meidän kiertävän kissanäyttelyjä, olisin oikopäätä luokitellut hänet hulluksi. Niinpä, ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Kaipuuni kissaa kohtaan on aina ollut suuri. En muista aikaa, jolloin minulla ei olisi kissaa ollut. Urkki, Miisu, Miina, Lasse, Jussi, Vilma, Ville ja Rusina, kaikki olivat minun elämässäni läsnä oman aikansa, jokaisesta jäi lämmin muisto elämään. Viimeisimmän kotikissani Rusinan kuoleman jälkeen ajattelin, että en koskaan enää halua ystävästä luopua. Aikaa ehti kulua noin puolitoista vuotta kunnes aika oli valmis uuden kissan hankinnalle. Olisin itse ollut valmis ottamaan perheeseen taas tavallisen kotikissan, mutta Markus oli halukas ottamaan meille rotukissan. Oli vähältä ettei meille muuttanut Ragdoll, sopivaa pentua ei vain juuri silloin ollut saatavilla. Burma oli toisena vaihtoehtona ja Boriksen Markus löysikin minulta salaa. Jos totta puhutaan, niin minulla ei ollut hajuakaan minkälainen on lila Burma, luultavasti hieno, mutta ei sen väliä, kissa kun kissa. Pääasia, että kissan saan. Sittemmin niitä onkin tullut lisää...

Borista kävimme katsomassa kasvattajalla Merikarvialla ja jännittävä tilaisuus olikin. En tiedä minkälaisia tunteita adoptiovanhemmat käyvät läpi, mutta itse tunsin oloni sellaiseksi. Kelpaanko ollenkaan kissan omistajaksi vai enkö kelpaa, osaanko antaa tarpeeksi rakkautta ja hoivaa erityiselle eläimelle? Pelko oli turha. Boriksen kasvattajasta saimme ystävän ja tuen kissaharrastukselle ja erityisesti kipinän näyttelyissä käymiselle. Boris oli  nimittäin ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn jo ennen kuin itse saimme Boriksen kotiin.

Kasvattaja kävi Boriksen kanssa ensimmäisessä näyttelyssä ja tuloksena oli EX 1 ja lilan värinen ruusuke. Jotenkin se vaikutti niin hienolle, että päätimme itsekin lähteä kokeilemaan miten näyttelyssä ollaan. Tampereen näyttelyyn lähdimme kasvattajan opastamina ja totesimme, että täällähän on kivaa, työasiat unohtuvat kokonaan ja uusia tuttavuuksia tulee ja sillä tiellä olemme. Nykyään tosin hieman kokeneempina mutta edelleen avoimin mielin...