KAIUKSEN B-PENTUE, syntyneet 1.3.2008

Kaikki pennut ovat löytäneet kodin. Seuraavaa pentuetta voi odotella vuoden sisällä.

Jos kaipaat omaa burmanpentua katso Burmankissan ystävät ry:n varattavat pennut-lista.

Vanhemmat
IP & EC FIN*Belacane Eridanus, BUR c & CH S*Bastisi Lalun Isadora, BUR h

 Painotaulukko / B-pentujen galleria / Sukutaulu / Elämän eväät

Kaiuksen Bruno UROS BUR d, punainen Omistajat: Maria ja Joni Mäkinen, Masku	Kaiuksen Bertta NAARAS BUR j, lilakilpikonna Omistajat: Kaija ja Markus Wikström, Pori	Kaiuksen Boris Jr. "Bosse" UROS BUR e creme Omistajat: Raili ja Seppo Hartikainen, Uusikaupunki

______________________________________________________

PENTUPÄIVÄKIRJA
- uusin teksti ylimmäisenä -

16.6.2008

No niin, nyt on viimeinen vauveli lentänyt pesästä. Bruno vietiin tänään omaan kotiinsa Maskuun. Hienosti pikkupoika matkusti autossa ja marssi omaan kotiinsa sisälle tutustumaan ja valloittamaan omia ihmisiään.

Pentuaika meni taas todella nopeasti, mutta luopumisen tuskaa jäi helpottamaan kotiin Bertta, joka on se vallan ihanainen lilakilppari, josta olen haaveillut. Brunoa ja Bossea pääsee onneksi näkemään näyttelyissä ja saahan heitä käydä tervehtimässäkin.

13.6.2008

Miespuolisten wc:ssä kävijöiden kannattaa olla tarkkana asioidessaan, ainakin jos aikovat toimittaa asiansa seisten ja seurana on kissoja.. Pikkukisulle saattaa nimittäin olla mahdottoman vastustamatonta hyökätä "suihkun" kimppuun ja siitäkös soppa syntyy. Meillä Bertta pääsi pesulle kun loikkasi päätä pahkaa pyttyyn. Se olikin toistaiseksi ensimmäinen vessaloikka. Olemme nimittäin oppineet pitämään pyttyjen kannet kiinni, mutta joskus kisu pääsee yllättämään ; )

4.6.2008

Bruno haluaa ulos isojen kissojen kanssa ulkohäkkiin. Muutaman kerran sitä on jo kokeiltukin. Häkkiin pääsee oikein hienosti. Heiluriovi on helppo avata tassulla työntämällä, mutta takaisin tulo onkin sitten paljon haastavampaa. Pikkarainen kun yrittää peruuttaa heiluriovesta sisälle ja se on pikkuisen hankalaa. Bertta tyytyy vain katselemaan ikkunalaudalta kun muut paistattelevat päivää häkissä.

2.6.2008

Kalkkuna ei sitten kisuleille kelpaa. Bertta ja Bruno odottelivat innoissaan ruokaa ja kun annoin kalkkunasörsselin kumpikin katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja alkoivat peittämään lautasta. Sen jälkeen alkoi kiivas maukuna. No, eihän siinä muu auttanut kuin vaihtaa sapuskaa vanhaan tuttuun. Sei-katkarapu ja kana upposivat oikein hyvin. Täytyypä testata uudelleen oliko kyse vain tilapäisestä boikotoinnista vai onko kalkkuna oikeasti pahaa.

28.5.2008

Tänään tulivat viimein rekisterikirjat!

Meidän Bertta on varsinainen luomuruokailija. Bertalle ei kelpaa minkäänlainen teollinen sapuska eivätkä raksut. Ne aiheuttavat vain peittämisen tarvetta. Bruno onkin nyt ihan yksin saanut nauttia AlmoNature kitteniä ja raksuja sen verran kun niitä on annettu. Brunollekin näyttää paremmin kelpaavan omatekoinen ruoka : )

27.5.2008

Bosse vietiin tänään omaan kotiinsa Uuteenkaupunkiin. Hienosti meni automatka ja perille päästyämme Bosse meni reippaasti tutustumaan uuteen kotiinsa ja uusiin kavereihinsa. Kasvattajan näkökulmasta on "miljoona" kertaa helpompaa viedä pikkarainen kuin luovuttaa lähteväksi kotoa. Ihan niin kamala ikävä ei tule kun näkee minne oma kulta muuttaa.

Mamma ei ole ollut moksiskaan, mutta Roosalta on lapsi kadoksissa. Se juoksee ympäri taloa, kiertää ja huutaa. Varamammankin rooli näyttää olevan aika rankka. Ikävöidään  täällä nyt sitten Roosan kanssa yhdessä
 ; )

26.5.2008

Käytiin tänään eläinlääkärissä saamassa tehosterokotus ja tunnistesirut. Jokainen tutkittiin tarkoin ja sydänäänetkin kuunneltiin ja ihan priimapentuja ovat joka ikinen.  Matka meni ihan hyvin, mutta kolmikkoa on hiukan väsyttänyt reissun jälkeen. Bruno ja Bosse eivät olleet moksiskaan rokotuksesta ja sirutuksesta, mutta Berttaa moinen kiinnipitäminen sapetti muidenkin edestä. Kaikille on ruoka maittanut kyllä, joten ei reissusta tainnut mitään suurempaa traumaa jäädä. Huomenna Bosse sitten lähtee omaan kotiinsa Uuteenkaupunkiin.

23.5.2008

Antaas katsoa onko koko Markuksen kannettava sekaisin, kun pikkaraiset päättivät poistaa sieltä php-tiedostoja. Tulin keittiöön ja löysin Bertan ja Bossen istumasta läppärin näppäimistöllä ja saalistavan kuvakkeita. Näytöllä näkyi, poistetaan...... ja kirjekuoret vain lentelivät. Kuka halvattu on keksinyt näppäinkomennot? Ne eivät ainakaan kissaperheessä ole parhaita mahdollisia. Hiirtä kun nuo eivät vielä osaa käyttää.

21.5.2008

Saatiin rotukirjaajalta väliaikatietoja ja jopa pikkaraisten rekisterinumerot. Kaipa ne varsinaiset rekisterikirjatkin pian kolahtavat postilaatikkoon.

19.5.2008

Meillä on todella ihmisläheisiä pikkukisuja täällä. Kaikki rakastavat rapsuttelua ja kiipeävät nykyään myös olkapäille makailemaan. Mihinkään ei pääse yksin istuskelemaan ilman että on pikkarainen sylissä : )

Bruno ja Bosse ovat jo oppineet noutamaan. ( Bertta ei sellaiseen jaksa keskittyä, vaan koheltaa muissa asioissa.) Itse asiassa tämä huomattiin niin, että Bruno toi itse Wiljamin sormikkaan minulle ja jäi odottamaan, että se heitetään. Heitin muutaman kerran ja totesin, että poikahan tuo sen aina takaisin. Kokeilin sitten Bossenkin kanssa ja sama peli. Kyllä on fiksuja kisuja.

16.5.2008

On muuten aika huvittavan näköistä, kun kolme isoa pennun pötkälettä on emon tissillä. Kurkkaavat sieltä kulmien yli sen näköisenä, että otan hiukan huikkaa tässä, ja mamma sen kun kehrää. Välillä maitobaarilla on Roosakin. Mahtaako meidän mamma jatkaa imettämistä lopun ikäänsä : )

15.5.2008

Minulla oli vallan ihanaa nukkumaseuraa aamulla. Bruno ja Bosse olivat kumpikin pienellä sykkyrällä ihan kainalossa ja kehräsivät. Siihen oli mukava herätä.

12.5.2008

Olimme kaksi päivää pois kotoa Tallinnan näyttelyssä ja mummu hoiti täällä kisuja sillä aikaa. Jo kahden päivän aikana tuntui, että nämä ovat kasvaneet ihan silmissä. Bertta omaa aimo annoksen tyttökilpparienergiaa, koska samalle ruokakupille on enää ihan turha yrittää. Tai saa tulla, mutta vasta sitten kun hän on syönyt. Bruno ja Bosse ovat herrasmiehiä ja odottavat. Tosin olen antanut nyt jokaiselle oman lautasen, jotta kenenkään ei tarvitse annoksiaan odotella. Bosse-poika on aivan ihana sylikissa. Se tulee istumaan syliin, jos jonnekin asettuu ja pitää kovasti silittelystä. Bruno on enemmän rämäpää, joka yleensä jaksaa vielä sen jälkeenkin kun muu sakki on nukahtanut. Taitaa poika tietää, että kisukaveria ei ainakaan heti ole uudessa kodissa luvassa. Brunokin rakastaa rapsuttelua ja kellahtaa selälleen syliin kovin mielellään.

Mamma ei oikein anna kuvata pikkuisia. Se märmättää ja asettuu kameran eteen mielenosoituksellisesti. Ei niin, että haluaisi itsestään otettavan kuvan vaan ihan todellisesti yrittää estää kuvaamisen. Mitähän se mahtaakaan miettiä?

5.5.2008

Brunolla on tapana "käkättää" kameralle. Heti jos yritetään ottaa kuvaa, Bruno alkaa pitämään käkätystä. Onkohan mahtanut mammalta oppia, kun mammakin aina kommentoi kuvaamista ; )

Tänään käytiin ensimmäisessä eläinlääkärintarkastuksessa. Boksimatka meni kuin vanhoilta tekijöiltä vaikka mamma jäi kotiin odottelemaan. Jokainen sai rokotteen ja kaikki paikat tutkittiin tarkoin. Terveitä ja vahvoja pentuja on jokainen. Katsotaan nyt aiheuttaako rokotus jotakin oireita. Vielä ei ainakaan väsymystä näy, vaikka aamusella jo oltiin lääkärillä. Seuraava aika tilattiin neljän viikon päähän ja silloin sitten tehdään perusteellisempi terveystarkastus ja laitetaan tunnistesirut. Sitten pienet voivatkin jo lähteä maailmalle. Voi miten nopeasti tämä aika meneekään...

3.5.2008

trfg5hju, tuo oli Boriksen kirjoitusta ; ) meillä ei saa tehdä yhtään mitään ilman kissoja. Pennut osaavat jo mennä yläkertaan ihan nätisti. Ihmeteltiin tässä taannoin, missä koko kolmikko on kun ei mistään löydy. Siellä ne yläkerrassa vetelivät teinipojan kainalossa sikeitä. Näistä alkaa tulla esiin ihan omia piirteitään. Bruno on individualisti, joka kulkee omia teitään ja seikkailee milloin missäkin. Aamulla se yllätti tulemalla ihan kainaloon nukkumaan. Silakka ei nykyään lainkaan kelpaa Brunolle. On tainnut tulla mitta täyteen silakkamössöä. Bertta ja Bosse ovat keskenään kuljeksiva kaksikko ja nämä löytää yleensä samasta paikasta. Bosse on kova poika juttelemaan. Se vastaa aina kun sille puhuu. Nämäkin lapsukaiset ovat kovin kekseliäitä. Vaikka olemme yrittäneet piilottaa kaikenlaisen pienen ja vaarallisen, aina ne jotain kannettavaa löytävät. Brunolla oli oikein kunnollinen saalis, kun se kuljetti muristen minun sukkahousujani (sen jälkeen tosin entisiä). Tämän tuosta joku tulee vastaan sukka suussa. Niitä kun meillä pienistä jaloista riisutaan sinne sun tänne. Painoakin on tullut melkoisesti. Bruno painaa 1300g, Bertta 1055g ja Bosse 1070g.

28.4.2008

Läppäri alkaa olla aivan vastustamaton. Piip,pi...pi.pi..pipipiiiip kuluu kokoajan kun näppäinten päällä kävellään. Tottahan sitä pikkukisun täytyy kokeilla mikä siinä nyt niin kivaa on kun sitä kerran kokoajan sormilla naputellaan. Tuossa ne nyt kaikki päät kenollaan katselevat kun kirjoittelen. Kursorin metsästyskin on aika kivaa ja tuppaa vähän harmittamaan kun sitä ei saa kiinni.

27.4.2008

Ihan liian pitkä aika olla päivittämättä pentupäiväkirjaa. Viikko on kuitenkin ollut kovin vauhdikas. Pikkuisilla on kaikki hyvin, syövät ja kasvavat, mutta ihmislapset ovat olleet nyt sairaina. Lauantaina, kun piti lähteä näyttelyyn, minun oli kuitenkin jäätävä Wiljamin kanssa kotiin toipumaan. Iskä ja Veera lähtivät Boriksen ja Roosan kanssa Helsinkiin. Pentujen meno on vauhdikasta. Laitettiin kiipeilypuuhun este, ettei pääse kaapin päälle saakka, koska vielä ei oikein ymmärrys riitä siihen, ettei sieltä saa hypätä alas. Katselin pikkuisten touhuja ja alkoi oikein naurattaa. Meillä on ihan kamalan hirveän pelottavia hirviömonsteripentuja, kun harja pystyssä ja selkä köyryllä vaanivat toisiaan ja isoja kissoja : D, täytyisi saada kuva napattua tuosta menosta.

20.4.2008

Bosse on ensimmäisenä oppinut hyppäämään esteenä toimineen leivinlaudan yli. Korkeutta on 60 cm, joten ei ollenkaan huono suoritus 7 viikon ikäiseltä pennulta. Vaikuttaa sille, että kasvamassa on äitinsä kaltainen ilmojen ihme, lentävä Burma. Nyt sitten vauvelit saavat ihan koko ajan temmeltää alakerrassa. Bruno kuljeskelee pitkin taloa Turtlesin miekka poikittain suussa. Välillä kaikki ( isot mukaan lukien ) juoksevat tuulispäinä eteinen olohuone akselilla.

18.4.2008

Pikkukisut ovat nyt vallanneet käytännössä koko talon ( tai siis vain alakerran, yläkertaan niitä ei päästetä, koska on avoportaikko ). Kaikkia paikkoja tutkaillaan, mutta aina kun uni tulee kolmikko menee pentuhuoneen nojatuoliin nukkumaan. Juttelin tänään pitkät pätkät Bossen kanssa. Pikkuinen katsoi suoraan silmiin ja maukui juttujaan minulle. Mahtaako siitä tulla kovinkin puhelias poika? Bertta ja Bruno ovat jo oppineet saalistamaan. Leluhiiri suussa muristaan toiselle ja ilmoitetaan, että tämä on muuten minun. Lasten sukat ovat myös suosiossa. Pienet sukat mahtuvat sopivasti suuhun ja niitä voi kuljettaa. Kokeilin myös, noutavatko pikkuiset, mutta heittely meni sellaiseksi, että isäpappa tuli aina tuomaan heitetyn sukan takaisin. Saivat siinä sitten sopivasti oppia siitä, miten kunnon Burma noutaa ; ), Kaikenlainen ääntely on myös lisääntynyt, koska jokainen juttelee takaisin ja jos menee silittelemään pikkuisia, alkaa kova pörinä. Nyt ei muuten muutamaan päivään tule uusia kuvia, koska Markus on kameroineen Irlannissa.

15.4.2008
Vauhti sen kuin kiihtyy. Pennut vipeltävät vapaina alakerrassa ja jo uskalletaan liikkua reippaasti. Bruno harjoittelee sivuttaisloikkia ja hännän pörhennyksiä Borikseen ja ajaa isäänsä takaa koko ajan. Boris yrittääkin nykyään pääsääntöisesti maastoutua huomaamattomaksi ja menee kovin mielellään kaapin päälle makailemaan. Muuten on kolme pikkuriiviötä kimpussa haastamassa leikkiin. Mammakin alkaa jo rauhoittua ja uskaltaa jo hengähtää. Ihan koko aikaa ei tarvitse pienten perässä pinkoa

13.4.2008

Pennut painelevat nyt vapaina alakerrassa aina kun ollaan kotona. Mammalla  nyt sitten kovasti vahtimista. Se on klassinen esimerkki stressaantuneesta äidistä, jolta yksi lapsi juoksee oikealle ja toinen vasemmalle ja sitten pitäisi päättää kumman perään säntää. Pää menee kuin vatkain puolelta toiselle. Huushollin tutkailun lisäksi suurta hupia on nykyään pahvilaatikoiden kanssa leikkiminen. Välillä sinne sisään ja ulos, sitten laatikon päälle ja tätä jatketaan kunnes uni tulee...

9.4.2008

Melkein hukattiin yksi kissanpentu! Loota-mamma avusti lapsensa pois pentuhuoneesta ja näytti niille maailmaa. Kaksi pikkuista temmelsi olohuoneen lattialla, mutta yksi eli Bruno oli totaalisen hukassa. Etsittiin joka puolelta, mutta pikkuinen oli vahvasti kadoksissa. Lopulta Bruno löytyi sänkymme alta. Siellä se kyyhötti ihan hiiren hiljaa eikä tullut pois. Liekö kyseessä kissan vaistot, että kun mamma on kerran sinne piiloon kantanut, siellä ollaan ihan hipihiljaa, kunnes mamma palaa. Loota sitten nimittäin haki Brunon pois sängyn alta. Lohdutukseksi kaikille lukijoille voin kyllä sanoa, että ei täällä ihan kokonaan kadoksiin pääse. Pieniä koloja ei ole ja muutenkin on sellaista, että on sekä kissoille että lapsille turvallista. Enää ei pääse edes sängyn alle, koska otimme runkopatjasängystä jalat pois. ( ei tartte imuroida alta eikä etsiä kissanpentuja sieltä )
 ; )

5.4.2008

On vallan ihanaa olla suosittu! Heti kun menee pentuhuoneeseen saa takuuvarmasti seuraa. Kaikki kolme pötkylää juoksevat suoraa päätä syliin. Siinä ne sitten temmeltävät vieressä tai käpertyvät syliin nukkumaan. Nämä meidän vauvat alkavat nyt olla varsinaisessa "riiviöiässä". Koko ajan painitaan keskenään tai isojen kissojen kanssa kun ollaan hereillä ja vauhtia riittää. Nyt osataan jo pitää oikein kunnolla ääntäkin. Heti ilmoitetaan äänekkäästi, jos painiminen menee rajuksi. Bosse olisi kovin kiinnostunut tulemaan pois pentuhuoneesta. Se istuu portin takana ja koettaa hypätä yli. Vielä ei tosin onnistu, mutta yritys on kova. Ollaankin autettu uteliasta poikaa ja näytetty hiukan maailmaa laajemmaltikin. Mamma vahtii kyllä koko ajan vieressä, ettei vauva liian kauaksi lähde. Bertta ja Bruno keskittyvät tällä hetkellä Catmaxin valloitukseen. Siirsin nimittäin kiipeilypuun keskelle huonetta ja sitä vasta onkin kiva kiipeillä ylös ja alas ja kokeilla kynsien pitävyyttä.

3.4.2008

Tänään lähtivät sitten rekisteröintipaperit. Virallisiksi nimiksi vauveleille tulivat siis FIN*Kaiuksen Bruno, FIN*Kaiuksen Bertta ja FIN*Kaiuksen Boris Jr. Halusin Bosselle isänsä viimeisenä poikana nimen, joka muistuttaa alkuperästä ja sopii B-teemaan muiden nimien kanssa. Bosse kun todellakin on Boriksen nuorin ja viimeinen poika ja ansaitsee siksi isänsä nimen.
Tänään on taas opittu uusia taitoja. Bruno tiesi heti mitä hiekkalaatikolla tehdään. Ensin kaivetaan kuoppa, sitten pissitään ja lopuksi peitetään. Pissa ei tosin osunut kaivettuun kuoppaan eikä peittäminenkään ihan kohdilleen mennyt, mutta muuten oli tosi hieno suoritus. Kyllä kissanpennut on viisaita. Ei tarvitse yökausia käydä pihalla ihmettelemässä minne asiat tehtäisiin, eikä tule vahinkoja pitkin taloa. Tänään annettiin ensimmäinen madotuskin. Ihan kamalan pahaa se oli, mutta tissille pääsy auttoi unohtamaan ikävän kokemuksen.

2.4.2008

Ihana katsella pikkuisten touhuja. Nyt osataan jo sivuttaisloikat, hännän pörhennys ja selän vetäminen köyrylle. Siitä sitten kohti isäpappaa TOOOSI pelottavan näköisenä korvat taaksepäin sojottavina. (tuosta  riemuilmeestä on tosi hankalaa saada kuvaa, mutta yritetään). Onneksi nuo isot kissat ovat niin fiksuja, että antavat pienten uhitella. Jos menee liian rajuksi, otetaan pikkuinen kainaloon ja rauhoitetaan. Nuolemisella ne ainakin rauhoittuvat tietää Boris. Tähän saakka pentuhuoneen ovi on ollut kiinni, mutta nyt se saa olla avoinna kun portin virkaa toimittaa taas entinen leivinlauta. Lootakin on tyytyväinen, eikä tuo pentuja pois huoneesta, kun näkee, että itse pääsee menemään ja tulemaan.

Itseä vähän harmittaa kun en osaa (enkä saa) Markuksen kameralla kuvata ollenkaan. Hienoja tilannekuvia saisi vaikka kuinka, mutta kun kameramies ei aina ole paikalla "vehkeet viritettyinä". Tarttis varmaan hankkia sellainen idioottiversio kamerasta.

31.3.2008

Nyt on jo täysi työ pitää pennut pentuhuoneen puolella. Pikkuisten veri vetää tutkailemaan maailmaa hiukan laajemmallekin. Vahdittuna ollaan päästetty pennut olohuoneen puolelle, mutta vielä ei uskalla antaa niiden seikkailla ihan missä tahansa, etteivät vain jää vahingossa jalkoihin. Olemme vieneet nyt pentuhuoneeseen ajanvietettä ja istuskelemme siellä melkein kaiken liikenevän ajan. Rapiseva putkitunneli on ihan hitti ja siihen on kiva syöksyä sisälle. Kiipeilypuun pesäänkin mennään jo ihan heittämällä. Pallot ja leluhiiretkin saavat jo kyytiä. On ihanaa katsella pienten leikkimistä. Vielä meno on sellaista, että ensin leikitään täysillä ja sitten yhtäkkiä yllättää uni. Pikkuiset osaavat jo aikalailla kissan tapoja. Käkätys on ihan hallinnassa ja Bossesta saatiin sellainen kuvakin. Burmaksi nämä tunnistaa ainakin juttelusta. Ne nimittäin vastaavat jo kun niille juttelee.

29.3.2008

Bertta on ihan mahdoton vipeltäjä. Se on heti tulossa pois pentuhuoneesta ja juoksentelee pitkin poikin huonetta. Bruno on porukan suurin ja painaa jo yli puoli kiloa. Bertta ja Bossekin ovat melkein saavuttaneet puolen kilon painot. Kaikki pennut ovat kovin sosiaalisia ja kiipeävät heti syliin kun menee pentuhuoneeseen. Tänään nähtiin oikea kiipeilemisen taidonnäyte kun Bruno kiipesi ihan itse Catmaxin rungossa olevaan pesään ja sieltä pois. Bossekin pääsi pesään asti, mutta sieltä pois tuleminen oli vaikeaa ja mamma vähän joutui auttamaan. Tänään tarjoiltiin kanamössöä ja se oli varsinkin Bossen herkkua. Berttaa täytyy avustaa syömisessä ja se sujuukin parhaiten sormenpäästä.

27.3.2008

Meillä osataan juosta kaatumatta ja lujaa. Mahdottoman nopeasti nuo pienet oppivat uusia taitoja. Pentuhuone on nyt kokonaan kisujen valtakuntaa. Ne saavat temmeltää koko huoneessa ja kaikki vaaranpaikat on sieltä viety pois. Syöminen on vielä ihan harjoittelua ja toimii parhaiten niin, että ensin astutaan lautaselle ja sitten nuollaan tassut. Kai se asian ydin ajan oloon valkenee. Pääravintoa on kuitenkin vielä emon maito. Bertta on kolmikosta kaikkein vikkelin. Se juoksee heti vastaan kun huoneeseen menee. Bruno ja Bosse kömpivät kumpikin heti syliin ja kaikki pitävät silittelystä. Aikaa pentuhuoneessa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon.

25.3.2008

Meillä ollaan maistettu silakkaa!!!! Ihan pikkuisen tosin ja höystettynä emonmaidon vastikkeella. Bosselle oli ihan heti selvää, että syödä sitä pitää. Ensin tosin kokeiltiin haukata äidin sormia ja sitten lautasen reunaa, mutta kun löytyi oikea taktiikka niin johan alkoi nassutus. Bertta ja Bruno olivat juuri olleet tissillä, eikä ollut nälkä, mutta kun annettiin silakkamössöä suuhun niin alkoi kelvata. Vielä ei annettu kuin maistaa, kun tätä syömistäkin pitää harjoitella.

24.3.2008

Meillä osataan jo painia. Pikkuiset painivat toistensa kanssa ja välillä juoksevat horjuvin askelin. Bertan erikoisuus on peruuttaminen. Se vipeltää takaperin häntä pystyssä ja harjoittelee sivuttaisloikkia. Bruno ja Bosse keskittyvät lähinnä painimiseen. Myös mamman kanssa yritetään painia. Pienet tulevat jo pentupesästä huoneen puolelle ja tutkailevat maailmaa. Mamma-Loota antaa niiden hetken olla vapaana, mutta kuljettaa sitten jokaisen yksitellen takaisin pesään. Huomenna täytyy laittaa rekkaripaperit kuntoon, koska nyt on varmistunut värit. Bertta on siis lilakilpikonna, Bruno punainen ja Bosse creme.

21.3.2008

Tänään on leikattu kynnet ensimmäisen kerran. Bruno ja Bertta protestoivat melko äänekkäästi, mutta Bosse ei ollut moksiskaan. Ollaan myös harjoiteltu lattiakävelyä, mutta jalat ei vielä liukkaalla lattialla pidä. Parempi vielä tepastella turvallisesti pesässä.

20.3.2008

Pikkuiset ovat nyt aivan ihanassa vaiheessa.( tai ainahan ne ovat ) Siellä ne napittavat suurilla silmillään suoraan silmiin ja osaavat jo puskea kättä ja kehrätä. Luottavaisuus on myös kasvanut ja sylissä uskalletaan olla ilman miukunaa. Näitä voisi tosiaan seurailla tuntitolkulla. Otin temmellyksestä kommunikaattorillani filmiäkin, mutta koska se on puhelimella otettu niin on aika rakeinen. Video löytyy galleriasta.

19.3.2008

Nyt olen taas vaihteeksi pohdiskellut ja tutkaillut Bertan väriä. Tänään tyttö näyttää ihan selvästi lilakilpparilta. Sillä on toisen jalan nimettömässä "varpaassa" valkoinen läntti, ihan kuin sormus ja korvissa mielestäni vaaleammat läntit. Katsotaan nyt. Puolen vuoden päästä saattaa olla mielenkiintoista lukea näitä arvailuja. Bruno ja Bosse osaavat jo istua ja rapsuttaa korviaan. Kerran ollaan yritetty jo pesästäkin pois.

18.3.2008

Tässä tämä talviloma menee pikkuisia vahtiessa. Mamman muuttovietti näyttää olevan kovin vahva. Tänään pennut asustavat Royal Caninin näyttelyhäkissä, joka eilen koottiin yhdeksi pesävaihtoehdoksi. Katsotaan nyt kelpaako se pidemmän päälle. Ihan varmuuden vakuudeksi otettiin kahva kokonaan pois pentuhuoneen ovesta ja sinne mennään nyt ikkunan aukaisemiseen tarkoitetulla irtokahvalla. Tämä syystä, että burmalle ei ole ollenkaan ongelmallista avata ovia. Toistaiseksi ne eivät ole oppineet käyttämään avainta tai avaamaan kiinni olevia kahvattomia ovia ; ). Loota nimittäin saattaa päättää muuttaa pentuineen jonnekin ja meillä on sen verran tilaa, että mahdollisuuksia on. Nyt se saa sisustaa vain tuota pentuhuonetta, kunnes pennut oppivat itse liikkumaan ja kuljeksimaan pitkin taloa. Bruno on tänään ollut kaikkien aktiivisin. Se istuskelee jo muina miehinä, mitä nyt hiukan horjuu vielä ja nosti harjan selkäänsä, kun iskä tuli häntä haistamaan. Hetken perästä kyllä kellahti kyljelleen, alkoi kehrätä ja antoi iskän pissattaa.

17.3.2008

Mamman tekee mieli muuttaa! Aamulla kun menin tervehtimään pikkuisia, sydän jätti jokusen lyönnin väliin. Kisuja ei ollut missään ja pentulaatikko oli tyhjä. Kun säikähdys meni ohi, järki sanoi, että eivät ne kaukana ole, kun Loota ei pääse pentuhuoneesta itse pois. Sieltä pikkuiset sitten löytyivätkin Catmaxin rungossa olevasta pesästä. Siellä mamma kehräsi tyytyväisenä ja imetti vauvojaan. Itse se näköjään oikean paikan lapsilleen hakee ja viis veisaa siitä, mitä sille yritetään tarjota. Tehköön kuten tahtoo. Niin kauan on asiat hyvin kun pienokaiset voivat hyvin ja mamma on tyytyväinen. Nuo pienet ovat todella huvittavan näköisiä yrittäessään kävellä suorilla jaloilla ja istua. Meno on horjuvaa ja välillä kellahdetaan nurin. Bosse on edelleen varsin siisti poika. Se pesee tassujaan ja nyt jo naamaansakin tämän tästä. Bruno on selkeä seuramies. Se heittäytyy selälleen ja alkaa huitoa tassuilla kohti kättä ja eilen jo puski kättä kun sitä silitti. Bertta on varsinainen "paksu-Bertta". Se vaanii mammaa ja hyökkää tissille aina kun vain tilaisuus tulee. Bertta menee myös velipoikien yli ronskisti kohti maitobaaria.

16.3.2008

Meillä ollaan ylitetty jo 300g paino. Askelia otetaan harppoen ja hereilläkin pysytään jo hiukan kauemmin. Hauskaa miten pienet haistavat tai muuten tunnistavat omat ihmisensä. Meille ei sähistä ollenkaan, mutta jos joku vieras tulee kopalle, niin johan on pelottavia pikkupentuja meillä. Muutimme  eilen evakkoon makkarista taas kerran. Pikkuiset tarvitsevat omaa tilaa ja niinpä meidän makuuhuoneesta tuli jälleen pentuhuone. Täytyisi varmaan hankkia isompi talo kun 160m2 ei riitä.

13.3.2008

Nyt pennut alkavat olla siinä iässä, että pentupesältä ei raaski lähteä pois. Bruno ja Bosse ovat siistejä miehiä ja osaavat jo pestä itseään. Mikä voisi olla suloisempaa kuin pienen pieni kissanpentu pesemässä tassujaan. Bertta alkaa näyttää yhä enemmän kilpparilta. Melkein jo olen varma, että kilppari se on, mutta kumpi suklaa vai lila? Vahvasti olen kallistumassa suklaakilpparin puoleen. Pojat ovat myös keskenään erivärisiä. Bruno on selvästi punainen ja Bosse creme. Ihana värisuora taas!

12.3.2008

Pikkuiset osaavat jo pitää päätä koholla ja tutkailevat tomerasti maailmaa. Ryömiminenkin on muuttunut pikkuhiljaa kävelemiseksi vaikka perä heittää vielä kovasti. Bertasta löytyy tarpeen tullen luonnetta. Taitaa tyttö olla jonkinsortin kilppari, kun yrittää sähistä vieraille hajuille ja äänille ja kerhää kuuluvasti kun on imemässä tissiä. Pojat ovat paljon maltillisempia ja nautiskelevat maitobaarista ja maailmanmenosta rennosti. Bruno nukkuu melkein aina selällään jalat levällään. Bosse tuntuu olevan rauhallinen kaveri, jolle riittää kun maitoa on saatavilla.

10.3.2008

Meillä osataan jo kehrätä. Mamman nisältä kuuluu pikkuinen hurina ja kova tarpominen on meneillään. Varamammakin on alkanut olla pesässä paljon pidempiä aikoja. Yksin sitä sinne ei kuitenkaan uskalla jättää, kun se huolehtii pissattamisesta kovin tarmokkaasti.

9.3.2008

Bertalla on silmät jo ihan avoinna ja molemmilla pojillakin alkaa jo pikkuisen olla raollaan. Mamma-Loota vahtii pienokaisiaan haukan lailla ja huitoo, jos hänen lapsensa otetaan pesästä. Parempi antaa pikkuisten olla pesässä, ettei mamma saa hermoromahdusta ; )

Kaikki pienet osaavat jo liikkua ja hännät pysyvät pystyssä mönkiessä. Äänen suuntaakin käännetään jo päätä. Varamamma Roosakin kävi tänään ihka ensimmäistä kertaa pentupesässä sisällä ja kellahti kumoon kuin emo ainakin. Roosalta vaan ei maitoa tule ja sitä pikkuisten on vaikea ymmärtää. Mitä tänne tulee kainaloa tarjoamaan, me halutaan maitoa!

6.3.2008

Bertalla on silmä jo raollaan. Pojat ryömivät vielä sokkoina, mutta eiköhän ihan lähiaikoina saada katsella kisuvauvoja silmästä silmään ; )

4.3.2008

Pikkuiset ovat jo vähän pulskistuneet. Värejä on tällä kerralla todella vaikea selvittää. Molemmat pojat ovat kovin vaaleita, joten saattaisivat olla cremejä molemmat, katsotaan nyt. Bertta on myös hiukan mysteeri. Tyttö on joko lila tai kovin vaalea suklaa tai lilakilppari. Ei auta kuin odotella.

3.3.2008

Loota hoivaa pesuettaan taas aikaisemmalla äidin ylpeydellä ja märmättää niille. Roosa tyytyy seuraamaan kopan reunalta ja käy makaamaan sängylle, josta se näkee koppaan. En tiedä mitä Loota on Roosalle sanonut, mutta kovan posmennuksen se on sille pitänyt ja nyt tyttö on kokoajan mukana pentuhuoneessa. Boriskin on käynyt lapsiaan katsomassa ja kuten edelliselläkin kerralla ensin hiukan pelotti, toisella kerralla uskalsi jo haistaa ja kolmannella kerralla hiukan nuolaista.

Vauvoille on jo nimetkin valmiina. Ensimmäinen poika on Bruno, tyttö on Bertta ja kolmas poika on Bosse.

1.3.2008

Lauantai 1.3.2008 oli meillä hyvin jännittävä päivä. Lootan laskettu aika oli yhdellä päivällä ylittynyt ja odottelimme, josko vauvat antaisivat kuulua itsestään. Mamma käyttäytyi kovin levottomasti ja puolen päivän aikoihin arvasimme, että synnytys on lähellä, koska mamma pakotti Roosan mukaansa synnytyspesään. Loota odotteli tyytyväisenä synnytyspesässä vauvojansa ja hermostui vain, jos Roosa poistui. Meistä ihmisistä se ei niinkään välittänyt. Koko päivä meni siinä odotellessa ensimmäisiä supistuksia. Kerttu oli taas tullut meitä auttamaan ja siinä odotellessa tuli juteltua kaikenlaista ja naureskeltua maailman menoa. Tositoimiin Loota ryhtyi kymmenen maissa illalla ja ensimmäinen poika putkahti maailmaan 22.08. Loota hoiteli vauvan ihan itse. Putsasi ja katkoi napanuoran. Me saimme vieressä katsella tätä toimitusta. Toinen tyttö syntyi hetken perästä ja tämänkin Loota hoiteli melko lailla ilman apua. Pikkuisen katsottiin, että vauvelin suu on puhdas ja annettiin mammalle. Kolmaskin poika syntyi siinä sitten puolen tunnin sisällä ja kolmikkoa Loota hoiteli tarmokkaasti.

Odottelimme siinä sitten, josko viimeinen vauva olisi syntynyt, mutta ei. Loota ei ollut kovin tuskaisen oloinen, mutta näytti sille kuin se olisi yrittänyt peruttaa käsijarru päällä. Mitään ei tapahtunut ja päätimme soittaa eläinlääkärille. Lähdimme klo yhden maissa yöllä eläinlääkärin luokse ja Loota meni sektioon. Syntyi tyttö, joka oli menehtynyt kohtuun istukan irtoamisen takia. Vauva ei virvottelusta huolimatta jäänyt luoksemme vaan lähti enkeliksi kissojen taivaaseen. Itse olin väsymyksestä ja kaikesta niin sekaisin, etten millään muistanut pankkikorttini tunnuslukua siellä lääkärillä. Onneksi lääkäriltä löytyi ymmärrystä ja saimme pankkisiirron ja pääsimme kotiin. Kotona se PIN sitten muistui mieleen. Tällä kerralla ei voi kuin kiittää Porin kaupunkia eläinlääkäripäivystyksen järjestämisestä. Saimme ensiluokkaista apua kaupungin eläinlääkäri Pilvi Vaajakarilta ja hänen apunaan olleelta hoitajalta. Heiltä löytyi ymmärrystä myös melko lailla väsyneelle ja järkyttyneelle kasvattajalle.

2.3.2008 Päivä oli melkoisen rasittava. Meillä oli kaikki lapset kotona ja kielloista huolimatta äänen voimakkuus ei juurikaan laskenut. Koko koti oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Lasten siskonpedit olohuoneessa, lelut hujan hajan ja edelleen Veikon kännykkä jossakin varmassa tallessa jne. Silloin kun vanhemmilla on jotakin muuta tekemistä kuin normaalioloissa, 4 ja 6-vuotiaat 12 ja 13-vuotiaiden avustuksella osaavat oivasti toteuttaa itseään. No, pääasia oli kuitenkin, että sekä kissat että lapset voivat kaikki hyvin, viis järjestyksestä.

Sektio aiheutti Lootalle aikamoisen sekavuustilan. Se herätettiin jo lääkärillä ja kotiin tullessa se oli kuin humalainen. Silmät ymmyrkäisinä katseli ympärilleen ja ihmetteli mikä maa, mikä valuutta. Pennuista se ei oikein ymmärtänyt mitään, mutta sen aikaa ymmärsi pysyä aloillaan, että pennut pääsivät tissille. Sektiohaavan takia Loota sai 7,5-senttisen kaulurin, jota täytyisi pitää koko sen ajan kun haavalla on ompeleet. Jo eläinlääkärillä ajattelin, että mikäli kissaani hiukkaakaan tunnen, se sekoaa koko kaulurista enemmän kuin haavastaan. Kaulurin pitämisestä ei todellakaan tule mitään ja ainoaksi jää vain vaihtoehdoksi se, että vahtii ettei Loota nypi ompeleitaan.

Koko sunnuntaipäivän Loota oli aivan mahdottoman levoton ja halusi taas Roosan mukaansa pentupesään. Ongelma vain oli se, että Roosa pelkäsi pentuja, eikä tullut ja yritti sähistä. Siinä sitten aikamme ihmettelimme ja lopulta soitimme kokeneelle kasvattajalle ja kyselimme neuvoja. Loota ja Roosa saivat kumpikin Ignatiaa ( homeopaattinen valmiste ) ja Roosan kanssa leikittiin, jotta se olisi oivaltanut, ettei pennut ole yhtään pelottavia. Lootalle riitti se, että se näki Roosan. Sitten alkoi sujua myös pikkuisten hoito. Roosa on kuulemma Lootan ykköslapsi. Onneksi tämä meni nyt kuitenkin näin, koska jotkut naaraat kuulemma ajavat aikaisemmat pennut pois pesästä kun uudet tulevat ja syntyy tappelu.

takaisin / sivun ylälaitaan

takaisin / sivun ylälaitaan